22 February 2015

Impressions of Saigon, Vietnam - Vaikutelmia Saigonista

Palasin Saigonista (Ho Chi Minh City / HCMC) perjantaina. Oli kivaa vierailla kaupungissa, josta olin kuullut niin paljon nuorena tyttönä. Muistan, kun Vietnamin sota päättyi vuonna 1975 ja kuinka onnellisia kaikki olivat Suomessakin, maapallon toisella puolella.

I returned from Saigon (Ho Chi Minh City / HCMC) last Friday. It was a great holiday in a city that I heard about a lot when I was a young girl. I remember when the Vietnam war ended in 1975 and how happy everyone was even in Finland, on the other side of the globe.

Uuden Vuoden koristeluja oli kaikkialla.
New Year's decorations were all over the city.
Postaan tulevina sunnuntaina erikseen ainakin seuraavista:
  • Vietnamilainen julistetaide (upeaa!)
  • Vietnamilainen Uusi Vuosi
  • Intercontinental Asiana Saigonin arvostelu. Olin varannut alun perin huoneen Park Hyattista, mutta kun kuulin, että siellä alkaa heti lomani jälkeen loppuvuoden kestävä remontti, vaihdoin Interiin, jossa minulla oli sviitti klubipalveluilla.
  • Lensin Finnairin suoralla lomalennolla, jonne myytiin ns. Comfort-paikkoja businekseen. Kerron mitä tämä ainakin minulle outo konsepti tarkoitti käytännössä.
On the coming Sundays I'll post more about:
  • Vietnamese poster art (loved it!)
  • Vietnamese New Year celebrations
  • I'll review Intercontinental Asiana Saigon where I had a suite with Club privilegies (my first booking was in Park Hyatt but I changed it as I heard they are starting a massive renovation)
  • I'll review Finnair's Comfort class-consept (that's like a toned down business class)

Kuuluisa Saigonin liikenne

Kaikki pelottelivat etukäteen liikenteestä ja olihan se aikamoista. Kun pääsin ekan kerran kadun yli hengissä, huokaisin helpotuksesta ja siitä se sitten lähti. Opin kyttäämään sopivaa rakoa, jota sai välillä hiukan odotellakin. Saigonissahan on valtavasti kaksipyöräisiä, autoja paljon vähemmän. Jotenkin niiden liikkeitä on vaikeampi ennakoida.

Olin näköjään niin keskittynyt tien ylityksiin, ettei kunnon kuvaa sellaisesta tilanteesta tullut otettua. Se osui myös silmään, että saman mopon kyydissä saattoi olla kaksi aikuista ja kaksi lasta ja lapset usein ilman kypärää, hui! Liikenneriskiin kannattaa kyllä suhtautua vakavasti.

The famous Saigon traffic

The traffic was just as I had heard, a little bit scary. The scariest was the first crossing of a road, after that I got the hang of it. Sometimes you have to wait a little, but better safe than sorry. There are so many more motorbikes than cars and somehow it's more difficult to anticipate their movements. It wasn't unusual to see two adults and two children on a motorbike, the kids without helmets.

Dong Khoi

Le Duan street
Shoppailu

Shoppailuun Saigonissa ei kannata paljoa säästää rahojaan. Paikalliset tuotteet ovat mielenkiintoisempia ja hyvin edullisia ja länsimaalaisia kauppoja on hyvin vähän. Hienoin ostoskeskus, jossa oli länsimaisia luksusmerkkejä, oli käytännössä tyhjä, kun kävin siellä suurta juhlaa eli uutta Vuotta edeltävänä viikonloppuna.

Tyylikkäin ja coolein kahvila/kauppa taitaa edelleen olla L'Usine, jonne kapusin noita aika epämääräisiä portaita epämääräisen rakennuksen sisällä. Kadulla ei ollut mitään kylttiä. Ylhäällä odotti kyllä kiva kauppa, jossa oli jonkin verran niin vaatteita kuin kodintavaraakin (vähän kuin mini Colette) ja kivanoloinen kahvila, joka oli ihan täynnä. Täällä tein pari ostosta ja sainkin kaupan kivan kangaskassin. Toista myyjä ei antanut, vaikka ostokset piti tunkea väkisin siihen yhteen. Ne säännöt, ne säännöt!

The shopping

Don't save your pennies for shopping in Saigon as you don't need much shopping money. The local products are inexpensive and western stores are very few and far between. I visited a luxury shopping center the weekend before the New Year and it was practically empty.

The coolest store and cafe is still L'Usine, where I climbed those stairs in an unexpected kind of building (a little bit scary). On the second floor is this nice store selling clothing and some stuff for the home and a cool looking cafe. I bought some presents and got the cute fabric bag. The sales girl didn't give me a second one altough she had to stuff it hard to get my shopping inside. Oh well, the rules, I guess!

Raput L'Usineen.
The stairs to L'Usine.

L'Usine
Palvelukulttuuri

Hotellissa palvelu oli hyvää, joskin sielläkin henkilökunnan kielitaito jätti toivomisen varaa. Mutta ei se haittaa, maassa maan tavalla....

Kaupungilla meno oli sitten vähän toisenlaista. Ei ollut ollenkaan harvinaista, että tavarataloissakin iso lauma myyjiä kikatteli ja seurusteli keskenään, nojaili erittäin rennosti tiskeihin eikä räpäyttänyt silmäänsäkään, kun asiakas tuli näköpiiriin. No, kerrankin sai katsella rauhassa. :)

Sen huomasin, että jos pyysin jotain prosessista tai "säännöistä" poikkeavaa, se aiheutti usein suurtakin hämmennystä. Samoin kuin sellaiset yksinkertaiset kysymykset kuin "mihin asti kauppa on auki".

The service culture

At the hotel the service was really good altough the language skills of the staff sometimes left a lot to be desired. But, when in Rome...

Outside it was different: it wasn't at all unusual to the staff in department stores to talk and giggle in big groups, leaning in a very relaxed manner over the counters and not batting an eyelid when a customer entered. Well, for once I was allowed to roam and watch the products without over enthusiastic sales persons tagging along on every step! :)

I noticed that if you ask for something that is not according to the rulebook (as the bag above) it often caused lots of confusion.

 
Musiikkihetki Park Hyattin baarissa,
hotellista tulee varmaan upea remontin jälkeen.
A musical moment in Park Hyatt's bar.
The hotel will be magnificent after the renovation. Can't wait!
Nähtävyydet

Oli pari päivää matkan loppupuolella pienessä vatsataudissa :), joten ihan kaikkea suunniteltua ei tullut nähtyä. Pidin kovasti esim. siirtomaa-ajan postitoimistosta, joka toimii edelleen postina, ja oopperatalosta ja sen ympäristöstä.

Kivointa oli kumminkin taas kuljeskella ja katsella hyörinää. Tuntui, että jotkut olivat aina kadulla samalla paikalla myymässä siinä paistamiaan lettujaan tai erilaisia matkamuistoja, siinä sivussa hoidettiin lapset ja sosiaalinen elämä.

Lopussa vielä paljon kuvia kaupungilta!

The attractions

I didn't manage to see everything I had planned as I was a little bit sick for a few days in the end of my trip. I liked especially the colonial style post office, the opera house and it's neigbourhood.

As usual I liked best to walk around and watch the city live it's every day life. Some persons were always on the street in the same spot making pancakes or selling souvenirs at the same time taking care of the kids and their own social life.

Many more photos in the end of the post!

Katedraali taka-alalla
The cathedral on the background

The Post Office
Turvallisuus

Heti, kun pääsin huoneeseeni, huomasin hotellin johdon tervetuliaiskirjeen, jossa samalla varoitettiin laukkujen, kännyjen ja lompakoiden lisääntyneistä näpistyksistä. Tästä tiesin toki etukäteen ja täytyy sanoa, että se on minusta ikävintä Saigonissa. Itseltäni ei viety mitään, mutta pidinkin kaupungilla minimimäärän käteistä kaulakukkarossani ja kortit ja iPhone saivat jäädä hotellin safety boxiin. Kuljetin vanhaa digipokkariani vanhassa muovipussissa vesipullon kanssa. Tämän postauksen kuvat onkin otettu sillä.

Safety concerns

As soon I got into my room, I read a welcome letter from the management where they also warned about bag, mobile phone and wallet snatchings. I knew this in advance and I have to say it's the most unpleasant thing in Saigon. I didn't lose anything as I only had a minimal amount of money in my neck pouch while I was out. I also left the iPhone in the hotel safe and took photos with my old camera which I carried in an old plastic bag with a bottle of water.

The legendary Continental hotel
Tunnelmani matkan jälkeen

Vaikka legendaarinen Rue Catinat onkin nyt Dong Khoi ja Continental-hotellin terassilla eivät istuneetkaan Fowler, Pyle ja Phuong, vaan tavalliset turistit, on Saigonissa joku ihan omanlaisensa tunnelma.

Suloista sitruunaruohoa ja pakokaasuja. Hymyjä ja välinpitämättömyyttä. Phota ja muodikkaita korealaisia herkkuja. Jonkinlaista trooppista vetämättömyyttä ja kiireettömyyttä, joka tarttuu, hyvällä tavalla.

Me turistit raapaisemme aina vain pintaa, viivyimmepä missä tahansa pari päivää, viikon tai pidempään. Saigon raapaisi minua takaisin, hellästi, ja olen varma, että palaan sinne.

My feelings about Saigon

Altough Rue Catinat is now Dong Khoi and it was not Fowler, Pyle and Phuong sitting on the Continental hotel's terrace but ordinary tourists, Saigon has an atmosphere very much of its own.

Lovely lemongrass and exhaust fumes. Smiles and indifference. Pho and fashionable Korean food. Some kind of tropical feeling of laissez faire that is contagious in a good way.

As tourists we always just scratch the surface whether we stay a couple of days, a week or longer. Saigon scratched me back, gently, and I'm sure I'll return.

 
The Post Office

The Post Office

The Post Office

The Post Office
 
The Post Office with Ho Chi Minh's picture

The Post Office
 
The Post Office


The Opera house
The Opera House


  




The People's Committee House



 
The Cathedral

The Cathedral's side wall

Le Duan street

40 vuotta sodan loppumisesta
40 years since the war ended

 
 

14 comments:

  1. Hieno reportaasi, kiitos! Heräsi matkakuume itää kohti. Minustakin on mukavaa ulkomailla katsella paikallista menoa kaikessa rauhassa esim. katukahvilasta käsin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos itsellesi! Ihmisten ja tapojen huomiointi on kivointa!

      Delete
  2. Vaikutti mielenkiintoiselta. Surullista vaan, että taskuvarkaat ovat rantautuneet sinnekin. Mahtavatko olla paikallisia, vai muualta tulleita? Seuraavia postauksia odotellen.
    Mamma eläkeläinen

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli mienkiintoista ja vähän erilaista kuin esim. Bangkokissa. Enpä osaa sanoa, mistä näpistelijät ovat kotoisin.

      Delete
  3. Saigonin jälkeen kannattaa päästää Hanoi jonain päivänä lähelleen, se on ihan erilainen ja minusta hyvällä tavalla houkutteleva. Tosin ilmastollisesti se on haastavampi kuin Saigonin tasainen subtrooppinen lämpö.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hanoi on jo mietinnässä eli milloin siellä olisi sopiva sää ja minulla sopiva loma!

      Delete
  4. Mielenkiintoinen postaus ja jatkoa odotellaan! - Kun viittasit ihmisten kielitaidottomuuteen Saigonissa, tarkoititko englannin vai ranskan kielen suhteen? Olen luullut että ranskaa kohtuullisesti siellä osattaisiin, olenko ihan väärässä?

    ReplyDelete
  5. Itse asiassa englannin, koska en puhunut siellä ranskaa lainkaan (vaikka sitä aika hyvin osaankin) , koska olin jo etukäteen kuullut, että se taito on jo maasta kadonnut. Se on luonnollista huomioiden, että Vietnam itsenäistyi Ranskasta (muistaakseni) 1945.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen ollut joitain kertoja Vietnamissa ja ranska on ihan olematon kieli siellä nykyään. Tosin ranskalaiset ovat jättäneet hyvää = Thaimaaseen verrattuna hyvän vaalean leivän eli patongit! ja jopa viininviljelyä, Dalatin valkoviiniä voi hyvin kokeilla, kun ei odota ihmeitä. Jos joku käy Nha Trangissa, niin Alexandre Yersinin elämästä ja tutkimuksista kertova pieni museo antaa väläyksen kauan sitten alueella liikkuneiden ranskalaisten elämästä ja tutkimuksista.

      Delete
    2. Paikallista viiniä ei tullutkaan maistettua! Kiitos tuosta Nha Trangin vinkistä!

      Delete
  6. Mielenkiintoisen kuuloinen kaupunki, jossa varmasti riittää nähtävää. Välillä tosiaan se itse hyörinän katselu on jo omanlaisensa nähtävyys.

    Sviitti klubipalveluilla kuulostaa erittäin mukavalta :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli kyllä mielenkiintoinen, kannattaa käydä! Ja majoituksesta kirjoittelen vielä lisää maaliskuun aikana.

      Delete
  7. Lueskelen näitä vähän vanhempiakin juttuja Bloglovinin maileja "peratessani", kun itse olin matkoilla edelliset pari viikkoa. Samoja kokemuksia HCMC:stä kuin Sinulla, muutaman kuukauden takaa - ja tosiaan nuo kaikkialla, hotellissa ja vaikka keskustan tori/marketalueella isoissa julisteissa olevat varoitukset turvallisuuteen liittyen vähän häiritsivät. Hanoissa ei vielä varoiteltu, mutta täällä oli kuulemma syytä pitää laukustaan huolta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin, hieman ikävä fiilis niistä varoituksista tulee, ei voi olla ihan täysin rentona kaupungilla. Toisaalta hyvähän siitä on varoittaakin, jos joku ei olisi etukäteen kuullut. Kiva paikka kumminkin!

      Delete

Kiitos kommentistasi!

Thank you for commenting!